Olin nälkäinen kuin leijona heti aamusta, ensinnäkin huonojen yöunien takia (syön aina enemmän kun olen nukkunut vähemmän, jotenki kylläisyysjärjestelmät kehossa ei pelaa sillon) ja senki takia että eilen taisin syödä tarvitsemaani vähemmän -nälkävelka otti tarvitsemansa korkojen kera.

Ei hjuva. Hah. Söinki tänään ihan hirveästi kontrolloimatta oikeen. Tai no mitään ahmimista ei tapahtunut mutta sellaista typerää syömistä koko päivä. Hah. Taateleita iiiiiiiiso kasa, ensinnäkin. Nehän ovat käytännössä.... sokeria. Hunajaa 100g. Sokeria. Raakasuklaata iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihan hirveästi. Yleensä en sitä syö kuin hiukan mutta tänään kourakaupalla. Ainakin 100g, ainakin. Kaksi isoa annosta kaurapuuroa. Päivälliseksi linssikeittoa. Aika monta hedelmää.

Sokeria siis suuri osa päivän energiasaannista. Proteiinia toisaalta ei nimeksikään. Ei ihme että nyt illasta taas on nälkä. Vaikka kalorilukemat meni eeehdottomasti hyvinki plussan puolelle, sen armottoman taatelikasan jälkeen. Mutta kun ei se sokeri nälkää pidä, ei.

Noh, oon yhdestä asiasta ihan onnellinen. Ennen mun huonot päiväni olivat ahmimisia. Kaloreita kertyi plussan puolelle helposti 2000, siis helposti. Asiat karkasi käsistä. Nyt huonoina päivinä en syö järkevästi ollenkaan, en, ja kaloreita kertyy plussan puolelle, mutta maltillisesti.

Annettakoon itsellemme anteeksi.

Huomisesta lähtien voisi kiinnittää huomiota taas proteiininsaantiin, ja keskittyä hyviin, laadukkaisiin hiilihydraatteihin sokerin sijaan.

Kyllä se elämä tästä taas rullaa.

Palasin tänne. Meni ruokailujen suhteen välistä jo iii-han jees, tai ainakaan en kiinnittänyt suurempaa huomiota syömisiini. En lihonnut enkä laihtunut.

Mutta nyt päivän noin 150g sokerinsaannin jälkeen herään. Ei helskatti, ei tämä sokerinsyönti hyväksi ole! Meni yli, joo, mutta kyllä oon alkanu saamaan sokeria taas vähän liikaa joka päivä.

Maapähkinävoita en osta enää kaupasta. Ostin nimittäin purkin viime viikolla, ja muutamassahan päivässä se taas meni. Ei siis tälle neidolle enää. ;)

Niin tästä sokerista. Ajattelin, että en ostaisi kuivattuja hedelmiä kun syön nekin taas hetkessä. Ja sokeriahan paljolti ovat. Mutta jollain puuroni minun on makeutettava, banaani ei riitä! Jos ostaisin tuoreita taateleita? Rusinoiden kohdalla alan syömään niitä joka välissä, ja pussi on kohta tyhjä. Mutta ne tuoreet taatelit on sen verta isoja, ettei niitä noin vaan voi syödä huomaamattomasti. Että jos pystyis rajoittaan niiden käyttöä päivittäiseen puuroon? Jee, tätähän kikkaa vois jopa kokeilla. Banaani, vaikka kolme taatelia, kaurahiutaleita ja ehkä jotain siemeniä tai pähkinöitä. Jeejee!

Sokerinsyönti siis tästä hetkestä lähtien vähemmälle. ;)

Haluan elämäntavan, jolla elää hoikkana ja terveenä.

Kaksi eri asiaa.

Sen takia on yritettävä unohtaa nämä "ekstrakalorit". En haluu elää neuroottisesti, painoni ympärillä. Olo on turvonnut, joo. Mutta hei, joskus se nyt näin vaan on. Keskitytään hyviin elämäntapoihin. Elämä jatkuu.

Ja maapähkinävoita olin ostanut keittiöön eilen.

Tiesihän sen miten tässä kävi.

Pakko sitä oli vaan vetää.

Ehkä laihdutus ei sovi mulle. Ei se mitään, enhän siitä edes pidä.

Jatketaan elämää 100g lisärasvakerroksen kanssa. Eikä mietitä kaloreita. En jaksa, ei järkeä. Ei ole se neuroottisuus tie onneen.

Vegaanit syövät vain porkkanaa ja salaattia.

Voivat syödä myös useita karkkeja, sipsejä, ranskiksia, keksejä... okei, maitosuklaata eivät voi.

Mutta hei, näinä päivinä ajattelen että kyllähän normaalit ihmiset syövät Fazerin sinisen ainaki joskus yhden päivän aikana? Tai paketillisen keksejä lauantai-illan ratoksi?

Vedin minäki hiukan överit mutta ainakaan mitään ahmimista ei tapahtunut. Hurvittelin vain hiukan.

Tosin viimeksi tämä tapahtui maanantaina. Kolme päivää sitten.

Tästä lähtien kunniakas lounas. Tänään pieni leipälounas osoittautui turmioksi iltaa kohti.

En tiedä.

Ehkä en enää osta niitä. Ovat varmaan terveellisin vihannes mutta on kuin järsisi ruohoa. Tuskin se terveys nyt on kiinni jostain parsakaalen syömisestä. Vähän höllennystä hei. ;)

Ei kai siinä. Luonnollista kai. Jos yhtenä päivänä ei syö niin seuraavana kroppa huutaa ruokaa. Ja minähän oon syöny. Kaikki valinnat ei oo ollu järkevimpiä (esim. paljon kuivattuja hedelmiä ja hunajaa) mutta mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut. Ahmiminen kävi mielessä, ja ennen tämmöisenä päivänä olisinkin varmaan "sortunut" mutta nyt ajattelin että ei... ole mitään järkeä. Söin vaan koko päivän siis rennolla otteella. Ei nyt mitään katastrofaalisia määriä, tosin ehkä enemmän mitä olisi tarvinnut eilisenkin huomioon ottaen.

Mutta ehkä huomenna nyt ei olisi siis niin nälkä.

Eiks tää menis luonnollista rytmiä hei?

Pitää ehkä pitää jatkossa enempi huolta vaan että tulee syötyä laadukkaita tuotteita eikä mentyä tälle sokeri-linjalle. Eli tämän opimme tästä päivästä. Jos on nälkä, niin syö, mutta syö kunnon ruokaa joka ravitsee kehoa. Joka päivä sitä oppii. :)

Ajattelin muutenkin että seuraavalla kauppareissulla ostaisin kalaa. Jogurtinkaan osto ei kuulosta hullummalta, haha. Itse asiassa, näiden suht. vegaanien (hiukan voita ja hunajaa oon käyttäny) viikkojen jälkeen se eläinperäinen ruoka ei kuulosta... hullummalta. Ja luonnollistahan se on eläinperäisiä tuotteita syödä. Ei me ihmiset muuten tarvittais sitä B12 -vitamiinia mitä vaan eläinperäisistä tuotteista saa.

Tosin ei se tarkoita sitä että pitäisi aloittaa joka aamu pekonilla ja kananmunalla, ja jatkaa siitä lounaaseen porsaankyljellä.

En sillä vegaaniperiaatteella tee mitään. Ei se, syönkö grammaakaan possua vaan se kuinka paljon eläinperäistä syön.

Koska olen jonkinmoinen kasvissyöjä lähinnä eettisistä syistä, saatan kajota ainakin lähitulevaisuudessa ennen kaikkea kalaan. Jotenki kalojen saalistaminen merestä ei kuulosta niin kauhealta kuin liian isokokoisen lehmän kasvattaminen navetassa, tehtävä sille poikasia ja lypsettävä sitä kunnes se ei enää lypsä, ja sitten tapettava se. Ainakaan minä en haluaisi olla se lehmä -miten voisin siis oikeuttaa itseni kohtelevan tai antavan kohdeltavan sitä lehmää niin? Tässä siis kalatuotteet versus maitotuotteet. 

Kyllä, on ihan totta että yhdestä lehmästä saa todennäköisesti puristettua aika paljon maitoa sen elämän aikana, kun taas uuden kalan joutuisi joka aterialle "tappamaan" erikseen. Puhutaan siis esim. yhden lehmän kasvattamisesta versus 100 kalan tappamisesta, esimerkiks. Silti. Kalalla sentään lienee teoreettinen mahdollisuus paeta verkkoa, se on elänyt vapaan elämän, ja sen aivot on paaaaaaaaaaaaaljon pienemmät kuin lehmällä, ei ole esimerkiksi mitään tunnejärjestelmää kuin lehmällä (ja muilla nisäkkäillä ja osittain linnuilla). Ja kala on terveellistä. Ja kalaa tarvitsee syödä paljon vähemmän ainaki sitä B12 -vitamiinia ajatellen.

Pari kuppia vahvaa vesikaakaota

100g kuivattuja aprikooseja

Kidneypapuja, paistettuja kasviksia, salaattia

Pari hedelmää

Ruisleipää paprikalla pähkinöillä ja siemenillä

+ehkä 2tl hunajaa

Liikunta: ei nimeksikään. ;) Hiukan arkiliikuntakävelyä.

Siis hoikka. En oo niin lihaksien perään.

Tästä kuvasta pidän paaaaljon enempi tuosta vasemmanpuolimmaisesta. Mun mielestä on ihan ok jos ihmiset haluaa käyä nostelemassa painoja mutta ite en oikeen tykkää lihaksikkaista kropista erityisesti, edes miehissä. Hyvä kunto, joo, äärimmäisen hyvä juttu, näkyvät lihakset -njääh. Eipä tartte hikoilla punttiksella. ;) Juoksulenkille voisi kyllä mennä kunhan jaksais. :P