Hassua että mun mieli tykkäis eniten ehkä siitä Fazerin sinisestä mutta kehoni suklaata enemmän vaikkapa herneistä.

Oon eläny elämääni semmosesa vitamiinipimennössä, ja jonkinmoisena kasvisyöjänä huomasin kun noita Fineli.fi:n vitamiinisivuja pyörittelin että en todellaKAAN ole saanut kaikkia tarvitsemiani vitamiineja; itse asiassa, olen elänyt hyvinkin ravinneköyhää elämää! Syinä tähän on vihannesten sorsiminen ja hedelmien yliarvostaminen (joissa ei niitä vitamiineja nyt niin kauheesti kuitenkaan oo), viljan sorsiminen, ehkä siitä karppausbuumista johtuen, mutta olen viime aikoina tajunnut että juuri minulle, ja ennen kaikkea unenlaadulleni, viljankäyttö (tai hiilarit) sopii ellei ole välttämätöntä, ja lisäksi sen että viljassaki on tärkeitä vitamiineja jotka kroppa haluaisi joko viljoista tai sitten muista tuotteista, joita en niitäkään ole kauheasti syönyt.

Mut hei tähän asiaan on nyt kovasti tulossa muutosta, ovathan vitamiiniesirippu edessäni auennut.

Olen itse asiassa elämässäni jo korjannut ruokavaliotani ravinteikkaampaan suuntaan mutta vielä olisi varmasti parannettavaa.

Mitään pilkunnuolijaa ei minusta ole näiden vitamiinien suhteen kuoriutumassa, siis semmoista että laskisin neuroottisesti joka päivä sainko nyt tarpeeksi sitä foolihappoa, mutta on hyvä pysähtyä ruokavalionsa pariin tutkiskelemaan aina silloin tällöin että onko se tarpeeksi monipuolinen; saako tarpeeksi eri vitamiineja ja hivenaineita.

D-vitamiinipillereitä olen taas tauon jälkeen alkanut syömään. Koska muistin että enhän saa niitä ruoasta. Niin aloin taas syömään purkista. Niistä ei siis tarvitse kantaa huolta.

Myös C-vitamiinia saan luonnostaan paljon kasviksista, ja A-vitamiinin saannin pidän huolen syömällä porkkanaa. B12 vitamiini varastoituu elimistöön kuulemma kahdeksi vuodeksi, ja koska söin reilusti maitotuotteita vielä ennen joulua, ei siitäkään ole akuutisti huolta. E-vitamiinin saannin turvaisin helposti syömällä päivittäin annoksen manteleita, ja taidankin aloittaa sen taas... ööh, huomisesta lähtien. Ja sitten on joitain muita vitamiineja ja hivenaineita, esim. kalium, jota nyt vaan saan automaattisesti.

Mutta sitten. On liuta vitamiineja ja hivenaineita joita en saa niin varmalla pohjalla.

B1-vitamiini. Saan sitä jonkin verran kyllä mutta normielämässä laskeskelin niin ehkä puolet suositusmäärästä (lähde: fineli.fi)

B2-vitamiini. Sama juttu. Saan jonkin verran mutta en riittävästi.

Foolihappo. Parsakaalta, ruusukaalta, kukkakaalta, kikherneitä ja papuja. Syön kaikkia näitä mutta en päivittäin. Ja niinäkin päivinä kun syön niin tuskin tarpeeksi foolihappoa saan silloinkaan.

Kalsium. Tää on kyl pahin. Varsinkin nyt jos oon jättämässä maitotuotteet (ainakin suurimmaksi osaksi ainakin joksikin aikaa). Linssit, herneet, jotkut kuivatut hedelmät, hmm. Seesaminsiemenet ja spirulina merilevä (jota ostin ensimmäisen kerran viikko sitten) ovat hyviä lähteitä mutta ei niitä tule syötyä kuin hiukan. Tofua ei saa kaupasta täällä missä asun. Vitaminoidut soijatuotteet joo mutta se menee vähän vitamiinipillerilinjalle. Onko se sitä mitä haluan?

Haluan opetella terveellisen luonnollisen elämän. Joojoo, joudun sen opettelemaan niin ehkä ei se kovin luonnollista ole. Mutta että lopputuloksena olisi luonnollinen ja tasapainoinen elämä. En joutuisi kajoamaan vitamiinipurkkeihin tai käymään päivittäin punttiksella nostelemassa tankoja (hei, mulla ei oo mitään punttislifestyleä vastaan, joillekin se sopii, meitä on moneen junaan, mun hakemaan ajattelutapaan se ei juuri nyt sovi, okei, tehdään tilannekatsaus 5v päästä, epäilen tosin muuttuisiko mikään) vaan voisin tehdä kiitollisena juuri sitä mitä haluan -mikä on terveellistä. Söisin automaattisesti hyvin, ja harrastaisin rakastamiani liikuntamuotoja -mikään ei olisi velvollisuus.

Sinne on pitkä matka. Mutta siihen suuntaan olen jo kulkenut. Kauhean pitkälle en ole päässyt mutta askelia olen jo ottanut. Sen verran että tiedän sen tien olevan olemassa. Se tie viimeistään tulee esiin jalkapohjan alle kun ottaa uuden askeleen.

Veganismi ei siis pitkällä tähtäimellä ajattelutapaani sovi. Enhän saa B12-vitamiinipurkkia muualta kuin purkista. Joojoo, en juuri saa D-vitamiiniakaan muuta kuin purkista ja kalasta, ja koska me ihmiset tykkäämme tuhota ympäristöämme kalaa ei saa syödä liikaa niissä esiintyvien raskasmetallien vuoksi.

Mutta ei se mitään. Ensinnäkin, veganismi ei ole tavoite vaan juuri tämän hetken mielihalu. Toisekseen, tavoitteena ei voi 2010-luvulla elää luonnollista elämää voikukkaseppele päässä kaislahame vyötäröllä mangosiivu kädessä koska se ei ole länsimaisessa maassa realistista. Siksi tavoitteenani on ulottua kohti luonnonmukaisempaan elämään, pois niistä mäkkäri, proteiinijauhe, haluan laihtua viisi kiloa -ajatteluista koska mielestäni ne eivät ole niin laadukkaita ajattelutapoja. Ne ovat luonnosta irtaantuneen, siis normaalin länsimaisen (kuten minun), ihmisen ajattelutapoja.

Tai ehkä ei. Ehkä minä olen vain höpsö. Hiukan höpsähtänyt. Toisaalta, muista että olen idealisti, ja ideani ovat suuria mutta käytännön elämäni kaikkea muuta kuin niitä ideoita. Nimimerkillä söin jouluna kilon suklaata ja karkkia melkein yhtä paljon.

En siis lupaa elää ideoideni mukaisesti mutta tykkään ideoimisesta, ja yleensä se vie minua edes pari askelta haluamaani suuntaan.

Ja tämä on minun tapani. Olenhan huomannut että itseni ruoskiminen, ja kalorilukujen tuijottaminen ei vaan sovi minulle. On löydettävä muu ratkaisu. Ehkä henkinen ja kiitollinen sellainen?