Minulla on ollut vääristynyt suhde ruokaan niin kauan kuin muistan -sain äitini ajattelutavat ja elämäntavat. Kotona emme syöneet ruokaa vaan välipaloja. Epäterveellisiä piirakoita sun muuta oli joka kulmalla mutta kasviksia esimerkiksi ei sitten niinkään. Ruoka oli pahasta, koska se lihottaa. Sitä on pakko syödä mutta joka suupalasta tulee huono omatunto. Tähän minä kasvoin.

Pelkäsin lihoavani samalla lailla kuin ylipainoiset vanhempani. Kontrollini ruoasta johti teini-iässä jopa lievään anoreksiaan. Jossain vaiheessa opin kuitenkin ahmimaan, ja tästä olen päässyt eroon vasta viime aikoina. Tai sanotaanko, nyt en ole kuukauteen ahminut, jes! Ja ahmin paljon paljon harvemmin nykyään -vielä vuosi sitten vähintään kerran viikossa. Ja silloin syödään muuten tuoleiltakin jalat. En lihonnut koska paastoin muut päivät. Elämäni kuluikin sitten ruoan ympärillä. Nyt toivottavasti ei tule enää ahmittua... ikinä. ;) Se on tavoitteena. Kuten sekin ettei ole mitään tarvetta tai halua ahmia.

Vasta viime aikoina olen tajunnut että ei hitto, ruoallahan ravitaan kroppaamme. Minun pitäisi arvostaa omaa kehoani, ja syödä sitä mikä tekee sille hyvää. Antaa arvoa ruoalle.

Olen oppinut monipuolisempaa syömistä. Vitamiininpuutetta vieläkin on, että rukkailtavaa löytyy, mutta ei enää niin paljon kuin ennen.

Olen miljoona kertaa energisempi ja positiivisempi kuin ennen. Jee!

Tämä maapähkinävoiriippuvuus edustaa kyllä vielä sitä vääränlaista syömistäni. Olen ollut riippuvainen jostain ruokatuotteesta niin pitkään kun olen kontrolloinut syömistäni (eli hyyyyvin pitkään, ainakin 12 vuotta). Viime syksynä se oli hunaja (jota saatoin vetää 200g kevyesti kerralla, hups!) sekä juusto (jota saatoin myös vetää kerralla KEVYESTI sen 200g), jossain vaiheessa saksanpähkinät...  Ei tervettä ei mutta karvas totuus.

Siis tuotteita joissa on paljon kaloreita tiiviissä muodossa. Pahimmat viimeaikaiset maapähkinävoi ja juusto olivat proteiininlähteitä ja energianlähteitä. Kroppani siis huutaa energiaa ja proteiinia? Proteiinia minun on saatava varmaan enemmän. Mutta ennen kaikkea, on syötävä enemmän ruokaa. Syön varmaan alakanttiin. Että ei ihme jos on sitten riippuvainen jostain maapähkinävoista.

En aio siis ostaa sitä nyt hetkeen. Sitten kun olen tasapainoisempi niin ostan. ;) Ehkä viikon päästä, kröh.